Voisiko virtuaalimaailmojen ja 5G:n avulla ehkäistä syrjäytymistä? – Tästä kysymyksestä sai alkunsa yhteinen kokeilumme Turun kaupungin ja Elisan kanssa. Otimme nuoret mukaan palvelumuotoiluun ja testasimme uudenlaisia tapoja innostaa nuoria harrastusten pariin. Oliko kokeilumme onnistunut?
Oletko jo päässyt kokeilemaan Virtuaalilaseja? VR-teknologia on huimassa kehityksessä ja laitteiden hinnatkin tippuvat vähitellen. Monella sattaa kehitystä kuvitellessa herätä jopa jonkin asteisia kauhukuvia VR-lasien vangitsemista ihmisraukoista, jotka elävät virtuaalitodellisuudessa, todellisen elämänsä valuessa ohitse. Entä mitä ajatuksia herää siitä jos väittäisin, että uuden teknologian avulla voidaan tuoda tätä “todellista elämää” näkyväksi, houkuttelevammaksi ja ehkäpä jopa ehkäistä syrjäytymistä?
Tiimimme toteutti yhdessä Turun kaupungin ja Elisan kanssa kokeilun, jonka tavoitteena oli selvittää voisiko uuden teknologian avulla madaltaa yläasteikäisten nuorten kynnystä uuden harrastuksen aloittamiseksi. Turun kaupungin tavoitteena nimittäin on, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi ainakin yksi harrastus.
Osallistuimme kokeilun konseptilla Turun kaupungin ja Elisan järjestämään kilpailuun syksyllä 2019 Shift Business Festivalissa ja voitimme kisan. Voiton pohjalta suunnittelimme yhdessä kokeilun, jonka ideana oli, että nuoret voivat tutustua harrastuksiin ensin virtuaalimaailmassa ja sitä kautta madaltuu kynnystä kokeilla uutta. VR-maailman avulla harrastuksia voidaan esitellä mielenkiintoisella uudella tavalla ja lisäksi antaa nuorille kokemus aidosta tekemisestä ja kivoista yhteisöistä.
“Kuvaako se ihan kaiken?”
Aitoja treenejä ne olivatkin! Kuvasimme kolmen eri harrastuksen treenejä: jalkapalloa (TuWen ja TuNl P20 yhteisjoukkue), joukkuevoimistelua (Turun Jyryn Flex Pre Junior -voimistelujoukkue) ja teatteria (Turun Nuori Teatteri). Meillä oli mukanamme 360°-kamera, joka todella kuvasi aivan kaiken, mitä ympärillä tapahtui. Treenaajilla olikin hauskaa, kun me kuvaajat säntäilimme piiloon aina kun laitoimme kameran kuvaamaan, jotta emme itse näkyisi jokaisessa videossa. Pyysimme harrastajia olemaan juuri niin kuin normaaleissa treeneissä olisivat ja olemaan kiinnittämättä meihin huomiota.
“Yea, yea, don’t mind about us – eihän meillä ole kun tämmönen kaiken kuvaava kamera ja ilmassa surraava drone.”
Yllätykseksemme harrastajat eivät arkailleet kameraa, kuvaukset sujuivat erinomaisesti ja materiaalista tuli mitä upeinta!
Loimme kuvatusta materiaalista virtuaalimaailmoja, joissa pääsee tutustumaan etukäteen harrastuksiin. Virtuaalimaailmoissa voi tutustua videon välityksellä toisiin harrastajiin, ohjaajaan, harrastustiloihin ja treenien kulkuun sekä saa tietoa muun muassa harrastamisen hinnoista ja aikatauluista. Nämä kyseiset asiat nousivat tärkeiksi teemoiksi, kun kysyimme nuorilta mitä asioita he pitäisivät tärkeänä.
“Tää on niin todellisen tuntuista!”
Kun olimme saaneet virtuaalimaailmat valmiiksi, järjestimme nuorille työpajan Turussa Nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa. Joukko Nummenpakan koulun, Aurajoen yksikön yläkoululaisia (28 oppilasta) pääsivät seikkailemaan virtuaalimaailmoissa ja tutustumaan harrastuksiin. Mielenkiintoinen päivä siitä tulikin – niin yläkoululaisille kuin meille. Moni kommentoi, kuinka harrastusten esittely VR-laseilla oli realistista ja todentuntuista:
”Oli kuin olisin koko aika ollut yksi teatteriryhmäläisistä.”
Kokeilussa kävi iloksemme ilmi, että nuorten mielestä tällainen tapa esitellä harrastuksia voisi auttaa juuri niitä, joita jännittää mennä yksin uuteen harrastukseen. Kokonaisuudessaan 68 % työpajaan osallistuneista nuorista uskoi, että tällainen tapa esitellä harrastuksia innostaa nuoria tutustumaan uusiin harrastuksiin. Ja oikeastaan vain kaksi osallistujaa olivat sitä mieltä, että tämä oli turha juttu.
”Tykkäsin, kun kerrottiin, mitä treenit sisältää ja oli videoita niistä. On varmaan kiva esim. alottaa uus harrastus, kun paikat on tutut,” kertoo eräs työpajaan osallistunut nuori.
”Must tuntuu, että tää on hyvä niille, ketkä esim. ei haluu mennä tai mennä yksin katsomaan uutta harrastusta niin tästä ne voivat katsoa kaiken ja se on heille helpompaa,” kuvailee eräs nuori ajatuksiaan VR-maailmoista.
Esittelimme virtuaalimaailmoja myös treeneissä mukana olleille nuorille. Saimme palautetta, että esittelyt kuvasivat heidän aitoa, todellista tekemistä ja nuorista oli hauskaa nähdä miltä heidän treeninsä näyttivät muiden silmin. Turun Nuoren Teatterin harrastaja Siiri kommentoi kokeilua näin:
“On tosi hienoa, että tulitte kuvaamaan meidän treenejä ja haluatte näyttää mitä me oikeasti tehdään. Sen sijaan, että kuvattaisiin joku näytelty mainosvideo” -Siiri
Saavutettavuus ja tekninen suorituskyky kynnyskysymyksiä
Toki virtuaalimaailmat ja työpaja oli vasta kokeilu. Jos harrastuksia halutaan jatkossa esitellä laajamittaisesti virtuaalimaailmojen avulla, vaatii tämä vielä monia pohdintoja. Yksi tärkeimmistä mietinnän aiheista on saavutettavuus. VR-lasit eivät ole jokaisella kotisohvalla odottamassa käyttäjiään ja esimerkiksi työpajassa kävi ilmi, ettei yhdenkään nuoren kotona ollut VR-laseja. Virtuaalimaailmoja voi selata myös tietokoneella ja mobiililla, mutta käyttökokemus ei ole yhtä vaikuttava kuin lasien kanssa.
Toinen haaste liittyy tekniseen suorituskykyyn. Erityisesti 360°-videot ovat varsin raskaita tiedostoja käytettäväksi verkossa. Kokeilun kumppanimme Elisan 5G-verkko olikin kokeilussa tärkeässä roolissa, koska sen kapasiteetti riitti tiedostokooltaan raskaiden virtuaalimaailmojen katsomiseen verkon yli. Ilman 5G-verkkoa VR-maailmoiden käyttö oli hidasta ja pätkivää, mikä aiheuttaa välittömästi turhautumista käyttäjissä.
Nuorten ehdoilla eteenpäin
“Parhaimmillaan nuoret löytävät uuden tavan toteuttaa itseään ja saavat uusia kavereita” – Susanna
Kokeilu osoitti, että virtuaalimaailmat voivat madaltaa kynnystä aloittaa uusi harrastus, kun nuoret pääsisivät tutustumaan harrastetiloihin, ohjaajiin, treenien sisältöön ja muihin harrastajiin jo ennalta. Työpajassa moni koki esimerkiksi joukkuevoimistelun videon erittäin viihdyttävänä 360° ominaisuuksineen, vaikkei itse lajista mitään alunperin tiennytkään tai ollut siitä varsinaisesti kiinnostunut. Nuoret myös pitivät siitä, että heidän mielipiteillään oli väliä.
“Tässä yhteiskokeilussa sovelletaan palvelumuotoilua sen ideaalin mukaisesti, asiakkaan näkökulmasta. Nuoret ovat vahvasti kehittämisessä mukana. Näin lopputuote on mahdollisimman lähellä sitä, mitä nuoret itse kaipaavat,” kertoo projektipäällikkö Mari Kontio Turun kaupungilta.
Hyvin meni, entä sitten?
Kokeilun tulokset olivat kannustavia ja oli mahtavaa saada valtaosa nuorista innostumaan! Seuraavaksi onkin aika pohtia miten virtuaalimaailmaa kannattaisi hyödyntää laajamittaisemmin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Meidän toiminnan tavoitteena on hyödyntää (uutta) teknologiaa siten, että voimme edesauttaa ihmisten aitoja kohtaamisia ja opastaa palveluiden äärelle. Know Your Hoodsin tavoitteena on opastaa ensisijaisesti muuttajia ja pohdimme tämän harrastuskokeilun oppien pohjalta, miten voisimme hyödyntää virtuaalitodellisuutta myös naapurustojen ja muiden muuttajille tärkeiden asioiden esittelyssä.
Mihin palveluihin tai asioihin haluaisit itse tutustua virtuaalimaailman avulla? Jätä kommenttisi blogin kommenttiosioon ja jatketaan keskustelua.
-Susanna
P.S. Voit tutustua virtuaalimaailmoihin myös itse, mutta ilman 5G-yhteyttä maailmat voivat pätkiä :( VR-laseilla kokemus on parhaimmillaan, mutta puhelimella ja läppärilläkin selaus onnistuu.
