Turku yllätti pienen kunnan kasvatin

Vieraskynä / Visiting author | 22.9.2020

Miten muutaman tuhannen asukkaan kunnassa kasvanut mukautui suuren kaupungin vilkkauteen? Taavi kertoo sopeutumisestaan Turkuun kuuden Ylioppilaskylässä vietetyn vuoden aikana.

Päätettyäni hakea opiskelemaan maantiedettä, oli selvää, että tavoittelen paikkaa ainoastaan Turun yliopistosta. Oulu ja Joensuu olivat kotipaikkakuntaani nähden turhan etäisiä, kun taas Helsinki tuntui muutaman tuhannen asukkaan kunnasta kotoisin olevalle tuskastuttavan suurelta. Siispä kaikista loogisin vaihtoehto oli Turku, sillä se oli pienempi kuin Helsinki ja sieltä oli myös hyvät kulkuyhteydet vanhoille kotiseuduilleni Pirkanmaalle.

Turun ylioppilaskylä mursi ennakkoluulot

Turun ylioppilaskyläsäätiö TYSin ensimmäinen asuntotarjous tuli silloisen asuinkumppanini kanssa haaveilemastamme ja vain muutamaa vuotta aiemmin valmistuneesta Ikituurista. Mutta harmillisesti asunto unohtui vastaanottaa määräaikaan mennessä! Suuri riemu muuttui siis nopeasti turhautumiseksi. Ilon siemenelle laskeutui kuitenkin pian uudelleen vettä, sillä muutamaa päivää myöhemmin tuli uusi asuntotarjous Ylioppilaskylän itäpuolelta – ja vieläpä asunnosta, johon kuului pieni takapiha!

TYS:n uudet ja halutut opiskelija-asunnot Aitiopaikka (vas.) ja Ikituuri Ylioppilaskylässä. © CYF

Ylioppilaskylä osoittautuikin mitä mainioimmaksi asuinpaikaksi opiskelijalle – asuminen oli halpaa, etäisyydet luennoille lyhyet ja lisäksi monet uudet opiskelijakaverit asuivat lähellä. Varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina ilahdutti myös asunnon sijainti kävelyetäisyyden päässä opiskelijabileistä, sillä ainakaan siihen aikaan busseja ei kovin myöhäiseen kellonaikaan Ylioppilaskylään kulkenut (eikä opiskelijan liksoilla taksi ole vaihtoehto).

Karmeaksi, likaiseksi ja levottomaksi nettikommenteissa kuvailtu Ylioppilaskylä paljastui mitä viihtyisimmäksi ja lämminhenkisimmäksi asuinalueeksi.

Turkuun muuttaminen toimi samalla myös oppituntina siihen, että internetin keskustelupalstoihin kannattaa suhtautua varauksella, sillä palstoilla kommentoivat usein nekin, jotka eivät ole koskaan alueella asuneetkaan. Karmeaksi, likaiseksi ja levottomaksi nettikommenteissa kuvailtu Ylioppilaskylä nimittäin paljastui mitä viihtyisimmäksi ja lämminhenkisimmäksi asuinalueeksi.

Ylioppilaskylän vanha osa saattaa vaikuttaa ensinäkemältä karulta, mutta monelle se on viihtyisä, yhteisöllinen ja rakas kotipaikka. © CYF

Turkuun sopeutuminen ei sujunut ilman vastoinkäymisiä

Asuminen uudessa ja moninkertaisesti aiempaa kotipaikkakuntaani suuremmassa kaupungissa tuntui aluksi jopa pelottavalta, sillä en tuntenut kaupungista ennestään ketään. Lisäksi en myöskään koskaan ollut asunut kunnassa, jonka väkiluvussa on enemmän kuin neljä numeroa.

Täysin uuteen ja erilaiseen ympäristöön siirtyminen toikin mukanaan paljon uutta, ja jotkin asiat oli opeteltava kantapään kautta. Pienestä kunnasta suureen kaupunkiin saapuneelle kun ei ollut itsestäänselvyys, että esimerkiksi jalkakäytävällä tai pimeällä ilman valoa pyöräily ei ole hyväksyttyä. Suuren kaupungin toimintatapoihin kuitenkin opettivat valon käyttämättä jättämisestä saatu sakko (joka muuten opiskelijan tuloilla kirpaisi summan pienuudesta huolimatta) ja ihmisiltä jalkakäytävällä pyöräilemisen takia saadut äkäiset huomautukset.

Pieneen kuntaan tottuneelle olo alkoi lopulta olla kuin laivan buffetissa, jossa tarjolla on niin paljon kaikkea, että on vaikea päättää mitä valita.

Aluksi suuren kaupungin hektisyys ja kaupungissa kokemani vierauden tunne tuntui inhottavalta, mutta vähitellen Turkuun alkoi sopeutua ja sen monipuolisuus avautui – pieneen kuntaan tottuneelle olo alkoi lopulta olla kuin laivan buffetissa, jossa tarjolla on niin paljon kaikkea, että on vaikea päättää mitä valita. Turussa alkoivat viehättää etenkin mahdollisuus tutustua monenlaisiin ihmisiin ja laaja kulttuuritarjonta – esimerkiksi TVO:lla järjestetyt underground-keikat ja keskustan kulttuuritapahtumat tulivat opiskeluvuosien varrella tutuiksi.

Samaan aikaan kuitenkin kotipaikkakuntani ympäristöstä muistuttivat esimerkiksi aivan Ylioppilaskylän kupeessa sijaitsevat Koroisten ja Virnamäen luontopolut sekä pellot. Turussa siis tavallaan yhdistyivät suuren kaupungin mahdollisuudet ja pienen kunnan luonnonläheisyys – mitä muuta asuinkaupungilta voi toivoa?

Lenkkipolku Turun Halisissa helmikuussa. Oikealla näkyy Aurajoki, joka on jäässä. Männyt täyttävät suuren osan maisemasta.
Virnamäenpuiston luontopolut ovat monen Ylioppilaskylässä asuvan päivittäisessä käytössä. Poluilla lenkkeily on kätevä keino lievittää tentteihin lukemisesta aiheutuvaa stressiä. © Taavi Lindfors

Jäähyväiset Ylioppilaskylälle

Muutoksen pilvet kasaantuivat horisonttiin ja lipuivat yli lopulta yllättävänkin nopeasti: muutto Turusta Helsinkiin tapahtui vain viikon varoitusajalla saatuani tiedon oman alan työpaikasta. Ylioppilaskylä oli asuinalueeni kaikkiaan noin kuusi vuotta – eräässä vaiheessa asunto vaihtui kaksiosta yksiöön, mutta kodin sijainti Ylioppilaskylän itäpuolella säilyi. Turussa opin pitämään pienen kunnan rauhallisuuden lisäksi kaupunkielämän vilkkaudesta.

Etualalla on näkymä kypsyneestä vehnäpellosta elokuussa Turun Halisissa. Taustalla näkyy taivasta ja metsää.
Aivan Ylioppilaskylän kupeessa Halisissa voi nauttia upeista peltomaisemista. © Taavi Lindfors

Turun jättäminen toi sekin jälleen uutta perspektiiviä asioihin – viimeistään Helsinkiin muuttamisen myötä Turku nimittäin alkoi näyttäytyä seesteisenä ja kodikkaana kaupunkina, jossa etäisyydet ovat lyhyitä ja lähes kaikkialle on kannattavaa kulkea pyörällä. Asuinpaikkakunnan vaihtumisesta huolimatta Ylioppilaskylä ja Turku elävät minussa yhä lämpiminä ja toinen toistaan värikkäämpinä muistoina.

-Taavi

Keskustelu

Jätä kommentti

Kommentoithan keskusteluun asiallisesti ja rakentavasti. Poistamme epäasiallisen ja loukkaavan sisällön.

Uutiskirjeen tilaus

*) Pakollinen kenttä

Sähköpostiosoitetta käytetään käyttäjäkuvakkeen hakemiseen Gravatar palvelusta.

Kommentit

Ei vielä kommentteja. Jätä kommenttisi ja avaa keskustelu :)