Turun Kupittaalla asuvan Swathin tarina rikkoo stereotypioita suomalaisesta yhteiskunnasta sekä siitä, miltä Kupittaalla asuminen saattaa näyttää tietämättömän silmissä. Kuinka Swathi löysi nykyisen kotinsa Kupittaalta? Mikä sai hänet perustamaan oman yrityksen? Entä mitä Swathi ajattelee suomalaisista naapureistaan?
Etelä-Intian tropiikista Suomen pakkasiin
“Tulin Suomeen vuonna 2011 aviomieheni kanssa. En tiennyt mitään Turun naapurustoista tai siitä, mikä on hyvä alue. Tiesin ainoastaan sen, että aviomieheni työpaikka on Science Parkin Biobiocityssä Kupittaalla ja halusin asua lähellä sitä”, Swathi Guggilam kertoo.
Swathi ja hänen miehensä ovat kotoisin Etelä-Intiasta. Ennen Suomeen tuloaan Swathi oli kuullut pelottavista kylmistä talvista ja ajatteli, että olisi parempi olla viettämättä liikaa aikaa ulkona kodin ja työpaikan välillä. Pari päätyikin asumaan Kupittaalle lähelle töitä ja palveluita. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut paljon. Swathin perhe muun muassa kasvanut kahden lapsen myötä, mutta rakkaus Kupittaaseen on säilynyt.
Jopa lasten saamisen jälkeen Kupittaa on Swathin mielestä paras paikka asua. Sieltä löytyy kaikki tärkeä: työpaikat, Kupittaanpuisto, koulut ja päiväkodit, muut palvelut, ja lisäksi se on lähellä keskustaa, hyvien yhteyksien päässä. Lisäksi Swathin naapurit ovat korvaamattomia.
Kaikki tiet vievät Kupittaalle
”Meillä ei ole autoa. Luulen, että syynä ovat hyvät liikenneyhteydet. -- Kaikki on niin lähellä ja niin hyvin saavutettavissa”, Swathi selittää.
Hyvät liikenneyhteydet ovat yhtenä syynä Kupittaan alueen suureen suosioon. Kupittaa on solmukohta, josta monet löytävät työpaikkansa, harrastuksensa ja muut päivittäiset aktiviteetit. Sijaitsee siellä myös juna-asema Helsinkiin päin matkustaville. Lisäksi Turun Tiedepuisto (suomeksikin tutummin Science Parkin alue) on kasvavaa ja kehittyvää seutua.
Itseasiassa moni Science Parkin ja Kupittaanpuiston läheisyydessä asuva mieltää asuvansa Kupittaalla, vaikka oma asuintalo voikin kuuluua virallisesti Itäiseen keskustaan. Oikeastaan Kupittaan virallisten rajojen sisällä on melko vähän asutusta, poislukien Kupittaankujan ja Lemminkäisenkadun välisen uudisrakennusten alueen. Toiminnallinen alue on levinnyt myös Itäharjun suuntaan ja puhutaankin yleisesti siitä, kuinka “Kupittaa laajenee”.
Onko Kupittaa sopiva lapsiperheille?
Kupittaanpuistosta löytyy lapsille monenlaista tekemistä, kuten Seikkailupuisto ja eläinpuisto, jonka aitauksissa lapset pääsevät ihastelemaan esimerkiksi vuohia, riikinkukkoja ja kaniineja. Talviaikaan Kupittaalla lumileikkien lisäksi (niin siis niinä talvina, kun on lunta...) Kupittaan urheiluhallissa järjestetään sunnuntaisin lapsille maksuton liikuntatapahtuma.
“Toinen hyvä asia (sijainnin lisäksi) Kupittaassa on se, mitä se tarjoaa lapsille. Kupittaanpuisto on ihan paras paikka lapsille. Eikä mitään väliä, mikä vuodenaika on. Oli sitten kesä tai talvi, lunta, mitä vain!” Swathi kertoo.
Kaiken lisäksi Kupittaa on turvallinen alue. Kun Swathi tuli Suomeen ensimmäisen kerran, hän oli kuullut, ettei hänen pitäisi liikkua ulkonа yöllä, sillä kaduilla saattaa olla esimerkiksi humaltuneita ihmisiä. Kuitenkaan hän ei ole kokenut mitään sellaista, mikä olisi saanut hänet tuntemaan olonsa turvattomaksi koko kahdeksan vuoden aikana.
“Jos minun on työskenneltävä hieman myöhempään illalla, menen toimistolle ja vaikka kello olisikin jotain 22:00 ja 22:30 välillä, en tunne oloani pelokkaaksi. -- Kerran tai kaksi olen nähnyt poliisin etsivän jotain. Silloin mietin, että nyt on varmaankin tapahtunut jotain. Mutta noita kahta kertaa lukuun ottamatta minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemuksia, että täällä tapahtuisi mitään pahaa”, selittää Swathi.
Ainoa asia, mitä Swathi haluaisi Kupittaalla kehitettävän olisi muutamien palveluiden saatavuus. Erityisesti Kupittaa tarvitsisi apteekin. Science Parkin alueen ja Kupittaan rautatieaseman läheisyydessä olisi tosiaan erinomainen paikka apteekille. Sekä pankkiautomaatille.
Niin ihanat naapurit!
Swathin perhe asui aiemmin 40 m² asunnossa, mutta lasten myötä koti alkoi käydä pieneksi. Hän kertoo tuskailleensa asian kanssa, sillä hän halusi jäädä Kupittaalle asumaan, mutta suurin osa alueen asunnoista oli liian pieniä perheelle. Heillä kävi kuitenkin erinomainen tuuri:
“Tapasimme asuntomme pihalla naapurissamme asuvan kolmelapsisen perheen. Keskustellessamme tulin kysyneeksi heidän asuntonsa kokoa ja he kertoivat asunnon olevan 90 m². He olivat yhdistäneet kaksi 40 m² asuntoa. He sitten asuivat siinä vielä 1,5 vuotta keskustelumme jälkeen, kunnes ottivat meihin yhteyttä ja sanoivat, että “Ollaan pian muuttamassa. Kohta on asunto vapaana.”
Nyt Swathin perheellä on tarpeeksi tilaa ja jopa kaksi pääovea asuntoonsa. Suuren asunnon lisäksi Swathilla on välittävät naapurit, jotka kuuluvat perheen turvaverkostoon:
“Minun on kerrottava hieman naapureistani. -- He ovat niin ihania ja vaikka en puhunut paljoa suomea saadessani lapseni, he tulivat meille kylään ja antoivat lahjoja ja kortteja ja se tuntui niin hyvälle! Yksi rouva tarjoutui myös hoitamaan lapsia, jos minulla on menoja. Niin ystävällistä!”
Jo yksi välittävä ihminen naapurustossa voi tehdä valtavan paljon hyvää. Swathi kertoi erityisesti eräästä rouvasta, joka on kuin isoäiti hänen lapsilleen. Myös rouvalla itsellään on jo lapsenlapsia, mutta he asuvat kaukana toisella paikkakunnalla. Swathin lapsien oikeat isovanhemmat asuvat taas kaukana Intiassa.
“Hän rakastaa lapsiani niin paljon ja hän antaa lapsilleni jopa omien lastenlastensa vanhoja leluja. Eräänä päivänä hän oli tehnyt käsitöitä ja ripustanut ne parvekkeelleen. Minun tyttäreni oli erityisen kiinnostunut näistä käsitöistä ja tyttäreni kysyi, kuinka naapurin rouva on ne tehnyt. Sitten rouva päätti opettaa tytärtäni”, Swathi kertoo.
Toinen tarina, jonka Swathi haluaa jakaa naapuristaan liittyy päiväkotien ja koulujen isovanhempien päiviin. Aluksi Swathi suri, että ne olisivat jotain, mitä hänen lapsiltaan jäisi kokematta.
“Joka vuosi lapsiltani jää ne päivät välistä - tai paikalla on vain äiti. Mutta eräänä vuonna naapurin rouva tarjoutui lähtemään mukaani ja lapseni oli niin onnellinen. Minäkin tulin onnelliseksi, sillä lapseni oli onnellinen. Tyttäreni alkoi kertoa kaikille päiväkodissa, että “Minullakin on isovanhemmat!” Yleensä olen ainoa äiti siellä, sillä valtaosalla muilla lapsilla on isovanhemmat,” Swathi kertoo.
Swathin naapuri tekee lapsille myös perinteisesti villasukat joka joulu – aivan kuin oikea suomalainen mummi!
“Olen säästänyt kaikki sukat. Nykyään pienimmät ovat aivan liian pieniä käytettäväksi, mutta pidän ne kaikki, sillä se on rakkautta. Ne eivät ole vain sukkia, ne ovat rakkautta”, Swathi sanoo.
Tulin äidiksi ja aloitin oman bisneksen
Swathi muutti alunperin Suomeen, sillä hänen miehensä oli saanut tohtorikoulutettavan paikan Turun Yliopistosta ja Swathi oli itse juuri valmistunut jatko-opinnoistaan. Hän oli valmis ottamaan uuden haasteen vastaan ja katsomaan, mitä Suomella olisi hänelle tarjottavana. Nykyään pariskunnalla on oma yritys Shrivoice, joka tarjoaa reaaliaikaisia viestintäpalveluita verkossa.
“Minulla oli aika paljon vapaa-aikaa. Olin äitiyslomalla. Se oli aika, jolloin aivoni alkoivat raksuttamaan”, Swathi kertoo.
Äitiysloma antoi Swathille tauon muusta elämästä ja hän pystyi kehittämään yritysideaansa. Lasten saamisen jälkeen hän huomasi oman tarpeensa omalle idealleen. Yksi Shrivoicen vahvuuksista on se, että se on VoIP palvelu, jossa vain toisen henkilön on oltava nettiyhteyden äärellä kerrallaan. Ei siis ole tarvetta odottaa, että molemmilla olisi yhtä aikaa mahdollisuus päästä internetin ääreen.
“Huomasin lapset saatuani, että oli erittäin vaikeaa löytää vapaata aikaa jutella. Lisäksi haastavaa oli, että toisella osapuolella, jonka kanssa halusin jutella olisi juuri samaan aikaan vapaata ja olisimme molemmat verko äärellä. Tämä tilanne sai minut ajattelemaan, millainen juuri se palvelu olisi, jonka haluaisin yrittäjänä tarjota”, Swathi kertoo.
Swathi rikkoo myös stereotypioita yrittäjyytensä saralla. Hän aloitti yritystoiminnan siksi, että voisi keskittyä paremmin lapsiinsa ja jotta hänellä olisi joustavat työtunnit.
“Haluan keskittyä ensisijaisesti lapsiini. Sitten vasta tulee kaikki muu. Mutta samaan aikaan tahdon ansaita oman toimeentuloni. Siksi ajattelin, että voisin tehdä jotain, missä on joustavat aikataulut. Nyt voin itse päättää mitä teen milloinkin. Voin esimerkiksi aloittaa työt, kun lapset ovat jo nukkumassa. Se oli minun ensisijainen syyni yrityksen perustamiselle”, hän kertoo.
Suurimpana haasteena suomen kieli
Kaikkein haastavinta Swathille Suomessa on ollut kieli. Hänen äidinkielensä on telgu, joka on yksi Etelä-Intian monista kielistä. Telgun lisäksi Swathi puhuu sujuvasti hindiä ja englantia. Suurimmaksi osaksi ajasta myös Suomessa pärjää mainiosti englannilla. Tosin Swathi on huomannut, että jopa pienellä suomen kielen osaamisella hän saa aivan erilaisen vastaanoton. Ihmiset ovat kielen myötä enemmän yhteydessä ja sitoutuneempia keskusteluun. Hän alkoikin opiskella Suomea silloin, kun hänen lapsensa aloittivat päiväkodin.
“Minusta tuntui, että olen vähän eristäytynyt, jos en osaa suomen kieltä. Minun pitäisi tietää, mitä ympärilläni tapahtuu. Kieli yhdistää ihmisiä. Näillä ajatuksilla minä ja mieheni päätimme, että lastemme on mentävä suomalaiseen päiväkotiin, jotta heille kehittyisi omat piirinsä, ystävänsä ja jottei heiltä jää välistä mitään lapsuuden tärkeistä asioista, joita he voivat tehdä vain toisten lasten kanssa. Ja kun tyttäreni ensimmäistä kertaa meni päiväkotiin, minä aloin opiskella suomea aikuisten koulussa. Tyttärestäni tuli tietysti ammattilainen suomen puhumisessa, mitä itse en ihan vielä ole.”
Yksi kehitettävä asia, jonka Swathi on huomannut muuttajan näkökulmasta, on tärkeiden virallisten papereiden saatavuus englanniksi. Tällä hetkellä moni papereista on saatavilla vain suomeksi ja ruotsiksi. Jos kaupunki pyrkii kehittymään kansainvälisille muuttajille vetovoimaiseksi paikaksi, sen on myös sisäistettävä käytäntöihinsä kieli, joka tukee tätä tarkoitusta. Kielellisistä haasteista Swathi kertoo seuraavaa:
“Suomi on pieni maa. Jos Suomi haluaa houkutella kansainvälistä yrittäjyyttä, liikevaihtoa ja muita taloudellisia toimijoita, tarkoittaa se myös, että on mietittävä kielellisiä asioita. Tottakai suomalaiset ovat lämpimiä ja vastaanottavaisia, mutta miten ulkomaalainen voi sen tietää? Kielen avulla. Kuulin, että Helsingissä on alettu käyttämään myös englantia kielenä virallisissa dokumenteissa. Se olisi upeaa, jos näin tehtäisiin myös Turussa. Ainakin tärkeissä henkilökohtaisissa papereissa, kuten Kelan papereissa. Niitä ei ole nyt englanniksi ollenkaan.”
“Suomessa on kuitenkin niin paljon lempiasioitani, että ne voittavat mennen tullen nämä muutamat asiat, jotka eivät ole niin mieluisia”, hän toteaa ja hymyilee.
Kannattaako Turussa muuttaa Kupittaalle?
Millainen on Kupittaa asuinalueena? Turun Kupittaalta asuntoa etsivälle ja muuttamista harkitsevalle Swathi sanoo seuraavaa:
“Asuntojen hinnat ovat hieman kalliimpia, mutta et tunne tuhlaavasi, sillä se on jokaisen pennin arvoista. Kupittaalta löytyy kaikki erittäin läheltä: kaupat, koulut, päiväkodit, puistot, vapaa-ajan aktiviteetit, kaikki.”
“Pidän kaikesta, mitä Kupittaalla on. Ja siitä on jo melkein 10 vuotta, kun tulimme Suomeen ja muutimme Kupittaalle”, Swathi selittää, “emmekä halua millään lähteä täältä pois!"
-Ninna
P.S. Myös kansainvälinen opiskelija Noemi kertoi aiemmin rakkaudestaan Kupittaanpuiston aktiviteetteihin.
Voit tutustua tarkemmin Kupittaan alueeseen myös Know Your Hoodsin asuinaluesivulla tai voit kokeilla naapurustojen hakukonettamme ja testata, mikä alue sopii parhaiten sinulle.