Esa Mela, Kerrostalon kevät -valokuvakilpailumme voittaja, kertoo parhaat vinkkinsä kaupunkikuvaukseen ja avaa mielenkiintoista matkaansa valokuvauksen parissa. Esan kuvat ovat vahvana osana luomassa turkulaisuutta sosiaalisessa mediassa. Miten valokuvauksella voi ikuistaa paikan sielun?
Valokuvauskipinä sadassa syyspäivässä
Sain kymmenisen vuotta sitten kipinän valokuvaamiseen, kun osallistuin sosiaalisen valokuvauksen projektiin 100 Syyspäivää. Se oli kaikille avoin tempaus kuvaajien ikään, valokuvaushistoriaan ja kuvausvälineisiin katsomatta. Kuvasimme sadan päivän ajan, julkaisimme kuviamme Facebook-ryhmässä, keskustelimme toistemme kuvista, ja parhaista otoksistamme koottiin yhteisnäyttely, joka kiersi ympäri Suomea. Myöhemmin olen osallistunut useisiin vastaaviin hankkeisiin. Olen saanut niistä virikkeitä kuvaamiseen sekä monia ystäviä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.
Itse kuvaaminen on usein yksinäistä puuhaa. Mutta en kuvaa vain omaksi ilokseni. Haluan jakaa parhaat kuvani muiden kanssa. Ilman katsojia kuva ei elä. Sitä ei ole.
Onnistuneessa otoksessa on aistittavissa kuvattavan kohteen sielu
Kuvaan mielelläni niin luontoa kuin urbaaniakin miljöötä – ihmisiä unohtamatta. Olen ottanut paljon kuvia ihailemistani vanhoista taloista ja puista. Ne ovat usein kestäneet tuulta ja tuiverrusta pitempään kuin me ihmiset, ja niilläkin on sielu. Jos kuvasta on aistittavassa edes häivähdys tuosta sielusta, otos on onnistunut.
Turussa olen kuvannut eniten asuinympäristöäni Puolalanmäellä, kaikkien rakastamaa jokirantaa ja Ruissaloa. Monet ovat nähneet kuviani Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä Facebookissa. Kuvaan myös jonkin verran Helsingissä, missä niin ikään julkaisen kuviani verkossa paikallisessa kuvaryhmässä. Esa Mela Photography -sivustollani on lähes tuhat seuraajaa.
Oma suosikkikuva käänsi myös median päät
Joskus kuva, johon itsekin on tyytyväinen, saa laajalti myönteistä huomiota ja näkyvyyttä. Näin kävi viime vapun jälkeen otokselleni, jossa rusokirsikkapuut kukkivat Kerttulinkadulla. Kolean ja ankean koronakevään jälkeen kuvan näkymä antoi ihmisille toivoa paremmasta. Se julkaistiin tuoreeltaan Yle TV1:n iltauutisissa, MTV3:n aamulähetyksessä ja Turun Sanomissa. Siellä se näkyi tuttujen meteorologien ja uutistoimittajien taustalla. Kuva osui ajan hermoon.
Kiehtovinta kuvattavaa kaupunkiympäristössä on se, mikä koskettaa
Matkoilla kuvaan usein sitä, minkä koen erilaisena, uutena ja yllättävänä tai toisaalta kohteelle ominaisena. Kotikonnuillani kuvaan usein väsymättä yhä uudelleen samaa maisemaa niin kuin taiteilija maalaa kerta toisensa jälkeen mielimaisemaansa. Pyrin myös dokumentoimaan tutussa miljöössä kuten Puolalanmäellä tapahtuvia muutoksia. Suren jokaista menetettyä puuta kuten puiston laidoilta kaadettuja vanhoja vaahteroita. Kaipaan niitä kuin kadotettuja ystäviä.
Rakastan vuodenaikojen vaihteluja. Joka vuosi ennakoin toukokuussa päivän, jona vaahterat pudottavat kukkansa värjäten puistokäytävät keltavihreiksi, ja lokakuussa viikon, jolloin katu- ja puistopuiden ruska on komeimmillaan. Sen sijaan ensilumi tulee aina yllättäen, usein kuin varkain yöllä. Sekin on aina kuvattava.
Paras kamera on se, joka on mukana!
Kaupunkikuvaukseenkin pätee se vanha viisaus, että paras kamera on se, joka on mukana. Järkkäriä kannan harvoin mukanani, mutta kännykkäkamera on aina käden ulottuvilla. Sillä otettujen kuvien laatu useimmiten riittää käyttöön internetissä kuten somessa ja usein myös vähän isompiinkin printteihin.
Jos katukuvaus kiinnostaa, älä pelkää mennä lähelle ihmisiä. Tarvittaessa voit kysyä myös luvan kuvan ottamiseen. Ota selvää tekijänoikeuksista ja kunnioita ihmisten yksityisyyttä etenkin, jos aiot julkaista kuviasi. Monissa vanhoissa kuvaklassikoissa kuten Hans Othmanin nostalgisissa Turun näkymissä ihmiset tuovat elämää ja lämpöä kuviin. Kun kuvaa rakkaudella ja myötätunnolla, tuo tunne välittyy parhaimmillaan myös kuvasta.
Digikuvaus ja etenkin kehittyneet kännykkäkamerat ovat mullistaneet ja demokratisoineet valokuvauksen. Lähes kaikilla on oikeus ja mahdollisuus miltei rajattomaan kuvaamiseen. Samalla valokuvaus on vaarassa banalisoitua. Helposti käy niin, että räiskimme kuvia ilman ajatusta emmekä kuvatulvan keskellä enää osaa arvosta kuvia. On hyvä tallentaa omat kuvat huolellisesti ja ottaa niistä varakopioita sekä teettää paperikuvia, tauluja ja valokuvakirjoja tulevien sukupolvienkin iloksi.
Turku aidon junantuoman turkulaisen silmin
Olen aito junantuoma turkulainen. Muualta tulleena ehkä osaan arvostaa tai joskus kummastellakin asioita, joita Heidekenillä syntynyt pitää itsestäänselvyyksinä. Joki, meri saarineen sekä vanhat, jopa jo keskiajalla pystytetyt rakennukset tekivät vaikutuksen pienestä ja nuoresta sisämaakaupungista tänne tulleeseen opiskelijaan. Onneksi turkulaiset ovat viime vuosikymmeninä heränneet entistä voimakkaammin vaatimaan vanhojen talojen ja kaupunkimiljöiden suojelua. Turku on kotini ja toivon sen vahvistavan asemaansa vanhana eurooppalaisena kulttuurikaupunkina.
Aikuisikä kerrostalojen asukkina – Järvenpäästä Puolalanpuiston reunalle
Vaikka vietin lapsuuteni 1950-luvun rintamamiestalossa Järvenpään esikaupunkialueella – mitä mainioin kasvuympäristö luonnosta kiinnostuneelle nuorelle miehelle –, olen aikuisiällä aina asunut kerrostaloissa. Lukion jälkeen aloitin kääntäjänopintoni Turussa Aurakatu 11:ssä sijainneessa komeassa jugendrakennuksessa ja ihastuin jo silloin kukkulan arkkitehtuuriin.
Ensimmäiset opiskeluvuoteni asuin lähiöissä: Yo-kylässä ja Varissuolla. Sen jälkeen olen asunut keskustassa, lähinnä rautatieaseman ja Puolalanmäen läheisyydessä. Pidänkin näitä kortteleita omina hoodeinani. Välillä olen asunut mm. Helsingissä ja Brysselissä, mutta olen aina palannut Turkuun.
Nyt olen asunut jo parikymmentä vuotta Puolalanpuiston reunalla. Puolalanmäki on miellyttävä asuinympäristö. Näen ikkunoistani vanhoja kippuraoksaisia vaahteroita ja taloja, jotka on rakennettu 1770-luvun ja 1990-luvun välisenä aikana.
Puolalanmäellä viehättää mielenkiintoinen arkkitehtuuri ja puistomiljöö
Omassa taloyhtiössäni on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhoja ja uusia taloja. Kadun puolella on tyylikäs 1900-luvun alun jugendkerrostalo erkkereineen ja sen jatkeena 1999 valmistunut kerrostalo. Puiston puolella on yli satavuotias ”nikkarijugendia” edustava puukivitalo sekä parikymmentä vuotta sitten sen viereen rakennettu rivitalo, joka – vaikka vain etäisesti – jäljittelee paikalla aikanaan ollutta jugendtyylistä puutaloa.
Ikkunoistani avautuvat näkymät vanhoihin jugendkerrostaloihin, Iso-Puolalaan ja juuri kunnostettuun Puolalanpuistoon. Täältä en kaipaa muualle.
- Esa Mela
Oletko itse innostunut valokuvaaja?
Lue ohjeet ja osallistu Kesä Naapurustossa -valokuvakisaan 8.8.2021 mennessä. Palkintoina ravintolalahjakortteja voittajien valitsemiin ravintoloihin.
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat blogit:
- Valokuvaaja Manu Sundin vinkit talven timanttisiin otoksiin
- Valokuvaaja Jyri Aerikkalan vinkit pimeän vuodenajan kuvaamiseen
- Kaarinalainen valokuvaaja Jari Kouvo paljastaa suosikkikohteensa Turun seudulla
P.S. Kokeile maksutonta naapurustojen hakukonettamme ja tee löytöjä! Voit myös seurata Turun seudun naapurustojen kuulumisia meidän Facebook- ja Instagram-sivuilla.
